Louhikartano

Hevoskasvatusta a'la Sebastian Laurent

etusivu hevoset miljöö toiminta

JB Salt Flats

  • Virallinen nimi: JB Salt Flats, "Salty"
  • Rotu, sukupuoli: Suomalainen puoliverinen, tamma
  • Väri, säkäkorkeus: vaaleanrautias (ee/aa), 168cm
  • Syntynyt: 02.05.2017, 13-vuotta
  • Rekisterinumero: VH17-031-0326, #PKK2237
  • Kasvattaja: Järnby / Anne L. (VRL-06858)
  • Omistaja: Sebastian Laurent (VRL-12410)
  • Ylläpitäjä: Miro Malmstén (VRL-12410)
  • Koulutustaso: VaA, 130cm, CIC2

  • Meriitit: ei meriittejä
  • © 1 & 2 Anne L., muut Tinsu VRL-12410


    08.02.2019 Rate My Pony arvostelussa palkittu - 3 Star Prospect -palkinnolla (986 pistettä)

    Salty pähkinänkuoressa

    Sebastian katseli arvioivasti myynti-ilmoitusta vaaleanrautiaasta Suomalaisesta puoliverisestä. Tamma oli ihan näppärän näköinen, ei mikään GP-tason kouluratsu tai suurimpien luokkien esteratsu, mutta näppärä yhtä kaikki. 13-vuotias vaaleanrautias oli ehtinyt kerätä mukavan määrän kilpailusijoituksia tililleen koulu- ja esteratsastuksessa, mutta vielä sillä varmasti olisi annettavaa kisaradoillekin. Siitoshevosta Sebastian ensisijaisesti katseli ja oli mielissään huomatessaan tamman aiempien varsojen ollessa hyvärakenteisia ja fiksuja käyttöhevosia. Nuoremmastahan ei toki voinut sanoa vielä juurikaan, Salty oli varsonut tammavarsan vain muutamaa viikkoa ennen kuin tuli myyntiin. Tamman kanssa voisi rakentaa peruskuntoa mukavasti, kilpailla hiukan ja sen jälkeen vasta miettiä seuraavia varsoja. Sebastian hymyili mielessään ja päätti lähteä katsomaan tammaa Järnbyyn, kunhan vain saisi jonkun kiinni sieltäpäästä.

    Saltyä kuvaa parhaiten adjektiivi mutkaton. Se on ihmisystävällinen ja mukava ylipäätäänkin, mutta mutkattomuus tulee erinomaisesti esiin tammaa hoitaessa. Se nauttii rapsutuksista ja pitkistä harjailuhetkistä, eikä ole moksiskaan, vaikka sykeröiden ompelemisessa kestäisi tälläkertaa hieman tavallista kauemmin. Vastapainoksi Salty ei hätkähdä laisinkaan, vaikka joskus satulointi tai muu varustus tapahtuisi hieman kiireellisemminkin. Kaikki perushoitotoimenpiteet klippaamisesta kavionpuhdistamiseen sujuvat helposti, eikä Salty vieroksu eläinlääkäriä tai kengittäjääkään.

    Kouluratsastuksessa Salty on miellyttämisenhaluinen, muttei kuitenkaan automaatti. Tamma tekee tasan ratsastajan pyytämät asiat, muttei vähääkään enempää. Vaikeimpia asioita Saltyn kanssa on säilyttää tarvittava eteenpäinpyrkimys tamman hidastaessa vauhtiaan etanan tasolle, mikäli sitä ei muistuttele liikkumaan kunnolla eteenpäin. Helpoin askellaji ratsastaa on laukka, siinä tamma pysyy parhaiten hereillä, eikä hidastele tarpeettomasti. Koottu laukka tosin on erittäin vaikeaa saada oikeasti kootuksi ilman tahtirikkoja. Laukanvaihdot onnistuvat ja tamma vaihtaakin laukan helposti. Ravissa Salty syyllistyy usein hidasteluun ja on pohkeelle hivenen hidas. Asiansa osaava ratsastaja saa asian kuitenkin korjattua ja ravin lennokkaaksi.

    Esteillä Salty on varmistelija. Se tahtoo niin kovasti olla ratsastajalle mieliksi ja pudottamatta puomeja, jolloin se syyllistyy jopa ylivarovaisuuteen. Ylivarovaisuudestaan johtuen tamma saattaa joskus kieltää, mikäli ratsastaja ei kannusta sitä tarpeeksi. Erikoisesteitä tamma ei kyttää senkummemmin, sillä Saltyllä on hypätty paljon ja rutiinia erilaisista estetyypeistä löytyy runsaasti. Tamman bravuuri on useamman esteen sarjojen ylittäminen, eikä sille tuota ongelmaa hypätä pitkiäkään sarjoja. Tammalla on erinomainen tasapaino ja se kääntyy tarvittaessa erittäin pienestä tilasta, sopivalla kannustuksella, luonnollisesti. Maastoesteitä Salty ei hyppää lainkaan, mikäli tamma ei luota kuskiinsa, joka tukisi tammaa esteiden yli.

    Maastossa tamma on vilkas ja eloisa, muttei kuitenkaan vaikeasti hallittava. Se muistaa olla ratsastajalleen mukava, eikä lähde ryöstämään edes villien peltolaukkojen jälkeen. Muutoin tamma ei pidä yksin maastoilusta lainkaan, vaan ottaisi mieluisasti kaverin mukaan maastoon, mikäli se vain mitenkään olisi mahdollista. Yksin maastoillessa tammalle on keksittävä jatkuvasti tekemistä ja lauleltava hölmöjä lauluja, jotta pensaikon takana olevat möröt eivät söisi tammaa välipalanaan. Salty on nimittäin kuullut, että möröt pitävät nimenomaan hänen kaltaisistaan vaaleanrautiaista.


    Sukuselvitys

    Isälinja: Rolmer F - Romasanta (2)
    Rolmer F
    PP-MVA
    fwb, rt (splash), 162cm
    Vaativa A, 70cm
    Romasanta
    KRJ-II, KTK-II, YLA2
    fwb, trn, 163cm
    Vaativa A, 70cm
    Cottonwill's Sam evm.

    holst, m, 167cm
    Grand Prix, 90cm
    Bouws Čishler evm.

    holst, rt, 170cm
    Intermediate II, 100cm
    Stock's Juliana
    KRJ-II, YLA2, SPL-II
    fwb, trn, 161cm
    Dommarby evm.

    fwb, prn, 165cm
    Elwyihts Crystalia evm.

    fwb, trn, 160cm
    Flat Enough
    KTK-III
    fwb, vrt, 162cm
    Helppo A, 100cm
    Denzel

    fwb, rtkm, 159cm
    Vaativa A, 100cm
    Dormiz evm.

    fwb, rtkm, 163cm
    Tihqie evm.

    fwb, rt, 160cm
    Tuff E Nuff Zippo
    KTK-II, Fn
    fwb, rt, 162cm
    Vaativa A, 140cm
    Ziploose N Fancy Free evm.

    dwb, prn, 160cm
    Nubia's Princess evm.

    swb, lkko, 164cm
    Emälinja: Flat Enough - Tuff E Nuff Zippo (2)

    Jälkeläiset

    Salty ei ole tarjolla jalostukseen.

    27.02.2018 fwb- o. JB Devil Grass i. Titanium F
    20.01.2019 fwb-t. JB Sea Salt i. Fantastic Metal Chord
    00.00.0000 o/t. varsa i. isä



    Sanottua

    "sanottua."
    - 00.00.0000 kuka, missä


    Kilpailut ja näyttelyt

    Kenttäratsastus | KERJ

    00.00.19 Paikka, luokka 0/00

    Kouluratsastus | KRJ

    Kilpaili porrastetuissa tasolle 7/6

    Esteratsastus | ERJ

    00.00.19 Paikka, luokka 0/00

    Muut lajit

    00.00.19 Paikka, luokka 0/00

    Näyttelyt | PKK

    24.02.19 DS Valmennustalli - Muu kuva - KM - tuom. Lynn

    Näyttelyt | muut

    00.00.19 Paikka, luokka 0/00


    Varustekaappi

    Saltyn varusteet ostettu: Equestrian PRO, Kreivittären varusteliike, Mestyn Varuste ja Sokka Luxuries

    Esteille: mustat meksikolaiset suitset, joissa turvan päällä sydänpehmuste. Punotut nahkaohjat. Musta estesatula punaisilla koristetikkauksilla, musta rintaremmimartingaali. Mustat jalustinhihnat ja punaiset jalustimet. Musta panssarillinen satulavyö punaisilla joustoilla. Jokaiseen jalkaan punaiset putsit, mustat suojat.
    Kouluratsastuksessa: kankisuitset, musta kultaisin tikkauksin koristeltu koulusatula, siniset pintelit.
    Loimet: Toppaloimi 400g (ruskea), toppaloimi 200g (raidallinen ruskea), tallitoppaloimi 200g (ruskea, mustat remmit), sadeloimi (ruskea, vaaleampi alaosa), ratsastusloimi (musta), fleeceloimi (musta kultareunuksella)
    Muut: Ruskea nahkariimu, riimunnaru, mustakultainen häntäsuoja ja kuljetussuojat.


    Valmennukset

    22.02.2019 - Tie tähtiin, estevalmennus, Hallava klo 18 80cm, taitotaso medium

    Mä ilmoitin meidät Saltyn kanssa estevalmennukseen luottavaisin mielin. Kouluvalkka oli sujunut nuin vain, joten ei tämäkään voisi kovin haastavaa olla. Eihän? Aloitin valmennukseen valmistautumisen tuttuun tapaan tamman harjailulla tasapainotellen muutaman ämpärin päällä. Aleksi oli kieltänyt taiteilun ehdottomasti ja vaati käyttämään kunnollista koroketta, mutta mä useimmiten käytin siltikin ämpäriä, en mä sieltä tipahtaisi. Puin Saltylle hienot mustat estesuojat ja sujautin sille punaiset putsit jalkoihin. Saltyllä oli punainen huopa, punainen jousto satulavyössä ja punaiset estejalustimet. Mä en voinut ymmärtää moista, Sebastianin oli pakko rakastaa joulua. Eikai kukaan muutoin tahtoisi pukea hevostaan joulupalloksi. Viskasin tamman selkään ratsastusloimen ja lähdin taluttamaan kuuliaista tammaa kohti kenttää. Mä ratsastaisin mielellään alkuverkan ihan itsekseni.

    Otin pitkät alkuverkat, mutten uskaltanut laukata lainkaan kentällä, joka näytti hivenen liukkaalta. Saltyllä oli hokit, mutta eivät nekään ihmeisiin pystyisi. Luotsasin Saltyn maneesiin alkuverryttelyjen jälkeen ja nakkasin ratsastusloimen odottelemaan tuolille. Vaaleanrautias jännittyi mun alla ja tuhahteli katsellessaan esteitä. Toivottavasti se olisi yhtä varma hyppääjä kuin Mymmeli, joka meni yli vaikka pienestä autosta tarpeentullen. Niin mä ainakin halusin uskoa. Mun kanssa samassa valmennuksessa oli Adelina. Mä en ollut lainkaan varma mitä se teki kasikytsenttisissä, mutta jotekin sen täytyi liittyä taukoiluun. Hämärää jokatapauksessa. Adelinan lisäksi paikalla oli Kassu, Nancy ja yksi muukin ratsukko. Moikkailin kaikkia hymyillen ja katselin esteitä jännittyneenä. Mitäköhän Aleksi olisi tälläkertaa keksinyt?

    Lähdin ensimmäiselle tehtävälle ravissa ja tunsin Saltyn ravaavan hieman laiskahkosti eteenpäin. Lävistäjällä oli kaksi ristikkoa, joista sain tosissaan tsempata Saltyä yli. Pysähdys sujui kuin itsestään vauhdin enemmänkin hiipuessa rehellisen pyynnön sijaan. Jatkoimme kuitenkin tehtävää eteenpäin ja ravasimme kaarevalta uraalta ravipuomit. Salty tuntui loikkivan ne yli hieman kummallisesti ja Aleksi käski minun rentoutua ja yrittää keskittyä hengittelemiseen. Tammaa ilmeisesti jännitti, eikä oma mietiskelyni ja poissaolevuuteni parantanut asiaa. Jatkoimme tehtävää muutamaan otteeseen ja Salty alkoi hiljalleen rentoutua. Aleksi tuntui maagisesti seuraavan meitä jokaista samaan aikaan ja huomasi muistutella milloin sukeltamisesta, milloin käsistä tai ylipäätään istunnasta, ohjasavuista ja oikeastaan kaikesta muustakin.

    Otimme välikäyntejä Aleksin nostaessa apuriensa kanssa ristikot pystyiksi. Toisesta ristikosta tuli sarja ja ravipuomit korvaantuivat ristikolla. Mä yritin laskea esteitä, niitä taisi olla viisi. Kun vuoroni tuli aloittaa tehtävä nostin Saltyllä laukan ja hyppäsimme ensimmäisen esteen hyvin. Tamma yritti tarjota hidastamista, ennakoiden pysähdystä aiemmassa pysähdyspaikassa, mutta jatkoi sarjalle muutamasta naksautuksesta. Kolmannelle esteelle tullessamme huomasin tamman todella olevan melkoinen liiottelija. Esteet olivat melko pieniä, mutta Salty hyppäsi ne kuin isommatkin esteet. Se vaikutti ylivarovaiselta ja siksikin hermostuneelta. Pysähdyksessä Salty malttoi seisoa hienosti ja jatkoi laukassa hienosti kaula kaarella. Tamma taisi olla enemmän koulupuolen kulkine kuin esteratsu, mutta ihan hienosti meillä siihen nähden meni. En kuitenkaan ollut hypännyt aikaisemmin tammalla.

    Viimeisimpänä tehtävänä ratsastimme pientä rataa. Salty oli varovainen jälleen ja se kostautui heti kolmannella esteellä, joka oli sarjaeste. B-osan puomi tipahti ja Salty silminnähden hermostui. Se ei yrittänyt ryöstää tai kieltää, mutta se menetti rytminsä kokonaan. Muutaman muun esteen totaalisesti romautettuamme Aleksi käski pysähtyä ja rauhoittua. Saimme neuvoksi ratsastaa muutaman rennon ympyrän, jonka jälkeen yritimme uudelleen. Tälläkin kertaa tamma oli hermostunut, mutta sentään pääsimme loppuun saakka suunnilleenkaan kunnialla.




    15.02.2019 – Tie tähtiin, kouluvalmennus, Hallava Klo 18 helppo B, taitotaso medium

    Mä olin kuin tulisilla hiilillä. Sebastian toisi tänään mun uuden ylläpitohevosen Saltyn Hallavaan ja veisi paluumatkallaan Mymmelin Louhikartanolle. Mä olin odotellut Saltyn saapumista jo aikaisemmin, mutta traileri kaartoi pihaan vasta viiden aikaan. Vaaleanrautias puoliverinen tallusteli alas ramppia pitkin ja sen kiltti katse kohtasi minut. Jättisuurihan se oli poniini verrattuna, kokonaiset 168 senttiä säkäkorkeudeltaan. Mä en todellakaan tiennyt miten saisin jättiläisen edes satuloitua.

    Talutin tamman talliin Sebastian työntekijän Villen tuodessa tavaroita perässä. Kiikuin ylösalaisin käännetylle ämpärille ja nappasin tammalta mustan fleeceloimen pois. Harjasin vaaleanrautiaan pikaisesti ja aloin pyörittää sille vaaleansinisiä fleecepinteleitä jalkoihin. Tamma odotteli kuuliaisesti, eikä edes yrittänyt kiskoa jalkojaan pois. Olikohan se aina yhtä kiltti? Ville auttoi satuloimaan tamman ja kiristin itse vyön. Saltyllä oli Sokka Luxuriesista ostettu vaaleansininen huopa, joka näytti ihan älyttömän kalliilta. Uskaltaisinkohan edes käyttää sitä? Muutkin varusteet olivat yhtä hienoja, joten kaitpa ne olivat käyttöön tarkoitettuja.

    Ihmettelin Saltyä taluttaessani sitä kentälle Sokan mustaan ratsastusloimeen puettuna. Ville punttasi minut kyytiin ja auttoi säätämään jalustimet. Mua jännitti, olis ehkä kannattanut käydä ratsastamassa tammalla aikaisemminkin.
    ”Onko tää aina näin kiltti?” Kysyin Villeltä tamman astellessa pitkin uraa.
    ”Onhan se”, Ville naurahti. ”Se tekee just mitä pyydät, muttei yhtään enempää.”
    Mua mietitytti suuresti. Tarkoittikohan Ville, että Salty oli jotenkin laiskimus? Ei se siltä ainakaan vaikuttanut astellessaan pitkin askelin eteenpäin.

    Otimme alkukäyntien jälkeen muutaman pätkän ravia, mutten uskaltanut kokeilla laukkaa hieman liukkaalla alustalla. Piakkoin siirryimmekin jo maneesiin ja Ville nykäisi tammalta loimen pois luvaten viedä sen Saltyn varustearkun päälle. Katselin muita ratsukoita ja heilutin kättäni Adelinalle, joka oli juuri poistumasta maneesista Lefan kanssa. Myös Tinka, Nio, Elina ja Emily olivat tekemässä lähtöä. Moikkailin varovaisesti heitä Saltyn selästä. ”Onko tää se uus?” Emily kysyi Mollyä taluttaen.
    ”On joo. Voi apua kuinka mua jännittää. Eka kerta tän selässä”, sanoin irvistäen.
    ”Hyvin se menee!” Emily huudahti ja jatkoi matkaansa.

    Mun kanssa samassa ryhmässä ratsasti Nancy Lokilla ja Kassu Symppiksellä. Meidän lisäksi paikalla kaksi ratsukkoa. Toinen hevonen oli rautias, jolla oli jokaisessa jalassaan sukat ja toisella hevosella oli hassu pilkku turvassaan. Mä olin melkein varma, että olin nähnyt pilkkuturvan ennenkin, mutten saanut päähäni, että missä. Tarkkailin muita ja olin varma, että me olisimme kaikkein huonoimpia. Salty vaikutti kiltiltä, mutta ei se tainnut silti osata ratapiirrustusta ulkoa. Mulla oli hirmuinen ikävä Mymmeliä.

    Aleksi istuskeli rennosti maneesinlaidalla ennen kuin asteli keskelle kouluaitojen reunustamaa maneesia. Aleksi antoi katseensa kiertää meissä ja tervehti jokaista erikseen. Me saimme käskyksi ratsastaa teitä täsmällisesti ja perus ratsastamiseen. Aleksi huomautti heti, mikäli tuli oiottua kulmissa tai joku ei tapahtunut vaaditussa pisteessä. Meillä oli Saltyn kanssa hieman vaikeuksia erityisesti ravityöskentelyssä, jossa en meinannut päästä sisään taman raviin laisinkaan. Harjoitusravissa tunnuin lentävän kuuhun saakka ja puolestaan keventäessä mä en meinannut pystyä keventämään niin suuresti. Mun jalkoja särki, vaikkei tunnista ollut kulunut varttiakaan.

    Salty oli melko helppo hevonen ratsastaa, mikäli sen jättiaskelia ei laskettu. Sillä oli kilpailtu vaativa A tasolla asti, joten helppo B taisi olla tammalle vain köpöttelyä. Mulle helppo B oli puolestaan tasonnousu. En mä ollut aikaisemmin startannut niin vaikeassa luokassa. Mua huolestutti, olinko haukannut liian suuren palan. Pelko osoittautui turhaksi. Salty oli anteeksiantavainen ja pysyi suorassa pituushalkaisijalla, vaikken välttämättä ihan täysin suoraan sitä ratsastanutkaan. Tamma meinasi mennä pysähdyksessä pitkäksi, mutta muutaman kerran jälkeen pysähdys meni tosi hienosti Aleksin mukaan. Mä tunsin itseni ihkaoikeaksi ratsastajaksi.

    Tunnin loputtua ratsastimme vuorotellen radan alusta loppuun saakka. Aloitin radan jännittyneenä ja tunsin muiden katseet selässäni. Mitähän ne ajattelivat? Olin kuitenkin porukan nuorin. Olinko mä väärässä ryhmässä? Ratsastin harjoitusravissa radalle, käännyin pituushalkaisijalle, pysäytin Saltyn ja tervehdin. Siirsin tamman takaisin raviin ja käännyin oikealle.
    ”Pidä käsi tasaisena, seuraavaksi tulee se koko rata leikkaa keskiravissa. Beestä Hoohon!” Aleksi huuteli.

    Keskiravissa tunnuin irtoavan satulasta jokaisella askeleella, joten se jäi hiukan vaisuksi minun osaltani. Nojauduin liikaa eteenpäin ja sainkin tästä heti käskyn istua enemmän suorassa ja hengitellä rauhallisesti. Olin helpottunut saadessani kääntää Saltyn voltille harjoitusravissa ja odotin kauhulla toista koko rata leikkaata keskiraveineen. Toinen keskiravipätkä ei mennyt sen paremmin kuin ensimmäinenkään.
    ”Sitten se kolmikaarinen”, Aleksi muistutti. ”Valmistele hyvin.”
    Kolmikaarinen meni hyvin, joskin kaaret olisivat vaatineet hieman tarkempaa ratsastusta.

    Ohjasin Saltyn lävistäjälle, jossa laskin kolme askelta käyntiä ja siirsisn harjoitusraviin.
    ”Siirrä käyntiin, keskikäyntiä, vielä enemmän, vielä, vielä, hyvä! Seuraavaksi harjoituslaukkaa, valmistele hyvin ja sitten odottaa.. Ja nyt!” Aleksi opasti.
    Salty siirtyi hyvin laukkaan, mutta voltti jäi hieman soikioksi. Laukassa jatkoimme koko rata leikkaalle keskilaukassa, jossa pitelin kiinni tamman harjasta, vaikkei se kouluratsastukseen tainnutkaan sopia. Salty hidasti sopivasti laukkaansa ja sain siirrettyä tamman raviin.

    Ällässä pysähdys ja peruutus”, Aleksi muistutteli.
    Salty totteli hienosti ja siirtyi peruutuksesta hyvin takaisin raviin. Ravin jälkeen toistimme laukkatehtävät peilikuvana, ennen kuin siirryimme takaisin harjoitusraviin ja ratsastin Saltyn keskihalkaisijalle, pysähdyin ja tervehdin.
    ”Hienostihan se meni! Taputa ja anna ohjaa, tosi hienosti!” Aleksi kehui.

    Mä huokaisin helpotuksesta. Onneksi Salty oli kiltti, muuten mä olisin varmasti poistunut paikalta itkien kuin pikkuvauva. Rata ei ollut vaikea, mutta tamman askeleet olivat melkoisen pomputtavat. Ehkä tästä jotain tulisi Saltyn kanssa. Kyllä mä silti toivoin, että Mymmeli parantuisi pian ja pääsisin takaisin ponini selkään.

    Päiväkirja

    30.01.2019 - Vaaleanrautias liinaharja
    Sebastian katseli arvioivasti myynti-ilmoitusta vaaleanrautiaasta Suomalaisesta puoliverisestä. Tamma oli ihan näppärän näköinen, ei mikään GP-tason kouluratsu tai suurimpien luokkien esteratsu, mutta näppärä yhtä kaikki. 13-vuotias vaaleanrautias oli ehtinyt kerätä mukavan määrän kilpailusijoituksia tililleen koulu- ja esteratsastuksessa, mutta vielä sillä varmasti olisi annettavaa kisaradoillekin. Siitoshevosta Sebastian ensisijaisesti katseli ja oli mielissään huomatessaan tamman aiempien varsojen ollessa hyvärakenteisia ja fiksuja käyttöhevosia. Nuoremmastahan ei toki voinut sanoa vielä juurikaan, Salty oli varsonut tammavarsan vain muutamaa viikkoa ennen kuin tuli myyntiin. Tamman kanssa voisi rakentaa peruskuntoa mukavasti, kilpailla hiukan ja sen jälkeen vasta miettiä seuraavia varsoja. Sebastian hymyili mielessään ja päätti lähteä katsomaan tammaa Järnbyyn, kunhan vain saisi jonkun kiinni sieltäpäästä.

    VRL-00816

    virtuaalitalli/virtuaalihevonen

    © Louhikartano 2018-. Kuva © Ulf Bodin (CC BY-NC-SA 2.0)