Louhikartano

Hevoskasvatusta a'la Sebastian Laurent

etusivu hevoset miljöö toiminta

Historiikki

Ralf opiskeli Cambridgen yliopistossa, Englannissa, kauppatieteitä ja valmistui maisteriksi. Tämän jälkeen mies suuntasi yritysalalle isänsä jalanjäljissä ja tuli tunnetuksi sijoittajana liikemiehenä ja hevoskasvattajana. Ralf tapasi tulevan ex-vaimonsa Evgenian vuonna 1990 ja parin häitä vietettiin seuraavan vuoden loppupuolella. He saivat yhden pojan, Sebastianin. Pariskunta erosi vuonna 1998.

Ralf jättäytyi aktiivisesti liike-elämässä toimimisesta vuoden 2005 alussa ja muutti Suomeen,maailman onnellisimpaan maahan, jossa asui maailman juroin kansa. Suomivuosinaan Ralf tutustui triathlonin pariin ja alkoi kiertää kilpailuissa ympäri maailmaa. Louhikartano oli vaaleansininen, 1900-luvun alkupuolella rakennettu, historiallisesti merkittävä kartanorakennus. Paikan entinen omistaja Ralf Laurent jaksoi muistuttaa vieraitaan paikan merkittävyydestä, ikään kuin se olisi lisännyt hiukan huonosti kunnostetun kolmikerroksisen merkittävyyttä.

Loppuvaiheessa Ralf vietti sateisessa ja tylsässä pohjolassa ainoastaan pakolliset ajat, kuten juhannuksen ja Suomen itsenäisyyspäivän, mutta muutoin Louhikartano sai pärjätä itsekseen vain palvelushenkilökunnan huolehtiessa paikan kunnossapidosta. Mies muutti Suomesta pois syksyllä 2016 kyllästyttyään jatkuvaan pimeyteen ja kylmyyteen. Hän palasi Saksaan, vuonna 1994 ostamaansa Orchideehausiin ja palasi hevoskasvatuksen pariin.

Louhikartanon siirtyessä Rolfin pojalle, 25-vuotiaalle Sebastian Laurentille, oli aika laittaa paikat uuteen uskoon. Kartano kunnostettiin täysin vuosina 2015-2017, jonka jälkeen Sebastian saattoi keskittyä tallin kunnostamiseen. Tallirakennus saatiin modernisoitua 2017-2018 täysin ja jäljelle jäi uuden maneesin rakentaminen, sekä pihatyöt. Viimeisinkin rakennusmies ja kaivinkone puksutti pois kartanon mailta syksyllä 2018, jonka jälkeen Sebastian saattoi taluttaa uudenkarheaan talliinsa hevosiaan. Louhikartanon, tallin ja maneesin katolle oli asennettu aurinkopaneeleja ja kartano pyrki käyttämään mahdollisimman paljon uusiutuvaa energiaa. Vihreää aatetta tosin söi loistelias elämäntyyli juhlineen ja uima-altaineen, mutta Sebastianin mielestä vähäinenkin yritys oli parempi kuin ei yrittäminen ollenkaan. Kartanon juhlissa tarjoiltiinkin omistajanvaihdoken jälkeen ainoastaan luomu- tai lähiruokaa.

Kartanon alimmainen kerros on varattu seurustelutiloiksi tiloiksi ruoka- ja oleskelusaleineen. Seinillä riippuu suuria arvotauluja ja kattoja koristavat upeat kattokruunut. Ruokasalissa sijaitsee suuri, tummasta puusta valmistettu ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu syömään 14 henkilöä. Juhlasali on vaalea, täysikorkea kaksikerroksinen sali, josta on käynti suoraan puutarhaan ja näkymä vieressä virtaavalle Louhijoelle. Alakerrassa on salien ja suuren pääportaikon lisäksi siipi henkilökunnalle, jossa sijaitsee moderni keittiö ja pyykkitupa. Kartanon muut kerrokset ovat Sebastianin yksityiskäytössä, eikä sinne ole muilla asiaa. Ulkopuolisille nähtävissä on Sebastian makuuhuoneen parveke, joka osoittaa juhlasalin sisäänkäynnin myötäisesti etupihalle ja toisen kerroksen parveke, jossa Sebastian kahvittelee usein aamuisin. Kartanon sivupihalla on suuri uima-allas, joka jäädytetään talveksi luistelua silmälläpitäen.

Tallirakennus ja maneesi

Louhikartanon tallirakennus on valoisa ja uudenaikainen rakennus, jonka katto on kupera ja tyylitelty tuomaan rakennukseen avaruutta. Kirkkaahkot valot suurten ikkunoiden kanssa tuovat tallirakennukseen tilan tuntua ja ilmavuutta jo ennestään kookkaaseen rakennukseen. Tallissa on kaksi päätyä, joissa molemmissa 15 kappaletta tilavaa, 15 neliön karsinaa, joiden takaseinällä on avattava ikkuna, päätykarsinoissa ikkunoita on kaksi kappaletta. Ikkunalaudat ovat parikymmentäsenttiä leveät. Karsinoiden pohjalla on kumimatot, joiden päällä on vaaleaa kuivikekutteria. Kaikkien karsinoiden nurkissa on suolakivet, paikat heinäverkolle ja juoma-automaatit. Etuoven oikeassa laidassa on luukku rehujen pudottamista varten. Hevosille jaetaan heinät jaetaan neljä kertaa päivässä ja väkirehut kolmesti henkilökunnan toimesta.

Tallirakennuksessa on solarium, pesukarsina ja kaksi hoitopaikkaa. Alakerrassa on edellämainittujen lisäksi kuivaushuone, taukotila, varustehuone ja loimivarasto. Näiden lisäksi tallin yläkerrasta löytyy heinävintti, säilytystilaa ja toimisto. Kuivaushuoneesta löytyy suuri sininen laatikko, josta kartanon sisäkkö noutaa pesulaan lähtevät loimet, pintelit ja muut varusteet.

Tammat ja ruunat tarhaavat mahdollisuuksien mukaan kokopäiväisesti 2-4 hevosen ryhmissä suurissa valkoaitaisissa tarhoissa. Hevosten väkirehujen syöntiä vahditaan, jotta kaikki saavat osansa. Orit tarhaavat yksikseen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tammat varsoineen tarhaavat omissa ryhmissään, jotta varsoilla on ikäistään seuraa. Paukkupakkasilla pihaton ulko-ovi voidaan sulkea lämmön pitämiseksi hallimaisessa tilassa.

Tallin välittömässä läheisyydessä, vain katetun käytävän päässä, on suuri lämmitettävä maneesi, jossa voi talvisinkin ratsastaa ilman takkia. Sebastianin mukaan lämmitettävä maneesi on luksuksen sijaan elinehto ja mahdollistaa hevosten klippaamisen ilman jatkuvaa loimittelua ennen ja jälkeen ratsastamisen. Maneesissa on hiekkapohja ja yläosastaan puiset seinät. Alaosassa on shakkilautaa muistuttava ruutukuvioinen seinä.

Ratsastusmahdollisuudet

Kenttiä tallilta löytyy kaksi. Tallin läheisyydessä on pienehkö valkoaitainen metsäkenttä, jonka pohja on hiekkaa. Se suhteellisen pieni, eikä sinne mahdu hirmuisen montaa ratsukkoa kerrallaan. Metsäkentällä on muutamat tolpat ja puomit estetreenejä varten, mutta siellä harvoin hypätään varsinaisia treenejä. Joen toiselta puolelta, noin parinsadan metrin päästä löytyy derbykenttä. Kenttä lanataan talvisin aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään muutaman kerran viikossa. Kentän vieressä on varastotilaa liikuteltaville maastoesteille ja rataesteille, sekä suurehko katsomo. Louhikartanon estekilpailut järjestetään kesäisin derbykentällä.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© Louhikartano 2018-2019. Kuva © Ulf Bodin (CC BY-NC-SA 2.0)