Viikonloppurääkki 01.-03.02.2019

Perjantain ohjelma ja tuntipohjat

Olin ilmoittanut ratsastajille, ettei maneesiin olisi asiaa ennen omaa vuoroaan. Mun valmennuksissa ei nimittäin kukaan rampannut eestaas tai hihitellyt nurkissa, saati videoinut toisten suorituksia. Mun valmennuksissa ei myöskään säädelty jalustimia, lämmitelty hevosia tai hölkytelty joutessaan. Ehei, mun valmennuksissa keskityttiin ratsastamaan. Ratsastukseen tuli suhtautua sen vaatimalla arvokkuudella ja sulkea kaikki typeryydet mielestä, myös ne poikaystävät ja hassunhauskat kissavideot. Mä istuskelin maneesissa ja tuijotin mun eteen valuvia ratsukoita. Jos materiaali oli tämä, miten mä voisin ikinä saada näistä jauhosäkeistä asiallisia ratsastajia. Mä huokaisin, nousin seisomaan ja kävelin keskelle kenttää mun uutuuttaan kiiltelevissä mustissa nahkasaappaissa ja paukutin vihaisena kouluraippaa mun pohjetta vasten.

15:00 Kouluratsastusta HeC-HeB tasoiset - TÄYNNÄ
1. Miro – Mymmeli
2. Nio – Fonzie
3. Elina – Celle

Ratsukot liikkuivat pitkin maneesia ratsastajat jännittyneenä selässään. En ollut tyytyväinen, en alkuunkaan.
"Ensimmäisenä kaikki hengittää, kukaan ei kuole tän valmennuksen aikana. Pääty-ympyrälle ravissa, hevoset taipuu sitten rehellisesti", peräänkuulutin, vaikkei täydellistä osaamista tässä ryhmässä todellakaan tarvisi näkyä. "Tänään me tehdään siirtymisiä käynti-ravi-käynti, ravi-seis-ravi, ravi-laukka-ravi. Eli aika ravipainotteista menoa. Nostakaa jalustimet ristiin hevosen kaulalle tai ottakaa pois kokonaan, kiitos."

Muutama kommentti tunnilta:
"Päistärikkö [Fonzie] lintsaa siellä nyt, pyydähän se rehellisesti vastaan siihen sun pyyntöön pysähtyä."
"Miro pyydä siltä vaikka isoa kiitoravia, mutta nyt se kipittää. Tuo ei näytä lainkaan hyvältä."
"Punarautiaan [Celle] kanssa kunnolla töihin, et ole nyt issikkavaelluksella, vatsalihakset töihin!"

16.00 Kouluratsastusta HeA-VaB tasoiset yksityistunti - TÄYNNÄ
1.Lily - Orion

"Tule kolmikaarinen kiemuraura ravissa ja pidä se täysin tasaisena, ei hötkyilyjä tai hulinaa", sanoin. "Nyt se karkaa, ota uudelleen.
Cremello Akhaltek oli mielenkiintoisen näköinen, eikä sen ratsastajakaan kieltämättä ollut hullumpi. Orioniksi paljastunut ori oli hämmentävintä, mitä olin nähnyt ratsastuskoululla pitkään aikaan. Sinitukka näytti jotenkin etäisesti tutulta, mutten saanut millään päähäni, mistä oikein tiesin naisen.
"Siirrä laukkaan, otetaan puoliympyröitä", komensin.
Samassa mieleeni läsähti fakta siitä, kuka nainen oikein olikaan. Lily Wilson, Kristian Nicholsonin tyttöystävä. Hevosen täytyi olla Man O' War.
"Angenehm [Hauska tutustua], Lily Wilson, ganz meinerseits [ilo on minun puolellani]", totesin yllättävän innostuneena naiselle. "Sitten sulkutaivutusten pariin, hophop!"

17.00 Ratsutus 30 min
- TÄYNNÄ
1. Osiris
2. Big Bang

Päivän ensimmäinen ratsutettava oli musta Welsh part-bred ori Osiris. Miro oli muutamaan otteeseen kertonut kahjosta sinisilmäisestä joululahjastaan. Hulluksikin parjatun mustan kanssa päätin keskittyä siihen, että ori ymmärtäisi kunnioittaa ratsastajaansa hiukkasenkaan. Osiris oli kahjo alusta saakka. Se luimi, pukitteli ja yritti kaikin tavoin päästä eroon minustaa. Raivostutti, mutta keskityin hengittämään ja pyrin teettämään orilla niin paljon tehtäviä, ettei se ehtisi pelleillä. Osiris oli mennyt hurjasti eteenpäin Nicolsonien ratsuttajan Fredericksin kanssa. Täytyipä muuten pyytää nainen kahville jälleen jokupäivä..
Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli Osiriksen kanssa peruuttaminen. Ori liimasi korvat pitkin niskaansa ja yritti purra kuolaimeen kiinni.
"Ei auta ei, pakitas vaan tai käsken jonkun työntämään", mumisin orille.
Lopulta peruuttelut sujuivat protestoinnin sijaan jo ihan okei ja se oikeastaan riittikin minulle. Kiitin oria ja siirryin seuraavan tehtävän pariin.
Siirryimme etuosakäännöksen pariin pysähtymällä uralle. Siirsin pohkeeni hieman taaksepäin ja pyysin Osirista siirtymään. Ori tarjosi ravilähtöä avuistani huolimatta, joten otimme uudelleen seis ja väistätin sitä uudelleen pysähtyen jokaisen askeleen välillä. Muutaman etuosakäännöksen jälkeen ori toimi ihan mukavasti ja teki pyydettävät asiat, jokseenkin erittäin omalla tyylillään vauhdikkaasti ja kiukkuisesti.
"Miro, sun todella kannattais ruunata tämä jos sä aiot koskaan päästä tän selkään", sanoin pellavapäälle.

Kirjava poni ja omistaja, jolla oli käsi paketissa, tämähän oli lupaavaa. Alkutunnista pääsimme harjoittelemaan vikuroivan kiukkupussin kanssa pysähtymistä kahden puomin avustuksella. Tahdoin tamman pysähtyvän ennen puomia, odottavan, astuvan ensimmäisen puomin yli, pysähtyvän uudelleen, odottavan, astuvan kokonaan puomien sisälle, odottavan ja lopulta jatkavan matkaa. Tamman kanssa tehtävä ei ollut itsestäänselvyys, se nimittäin lähti kaahottamaan eteenpäin välittömästi aina, kun ohjista vähänkään myötäsi. Toistimme pitkään samaa kaavaa seis-myötäys-kirjava lähti kaahottamaan-seis-myötäys jne. Lopulta tamma malttoi ja saatoimme siirtyä seuraavaan tehtävään. Raivostutti, juuriko tämän päivän kaikki ratsutettavat olisivat paukapäisiä poneja.
Lopulta pääsimme siirtymään raviin ja harjoittelimme pohkeenväistöjä, avotaivutuksia ja sulkutaivutuksia. Kirjava tuntui olevan erityisen kovapäinen ja sille täytyi takoa jokaisen liikkeen läpimeno erikseen.
"Ohjeistukseksi", sanoin tamman omistajalle. "Opeta se odottamaan apuja. Tämän ei tarvitse edes hengittää ilman, että pyydät. Kaikki vain pyynnöstä, hyvä siitä sitten tulee. Muistat vaatia vain loppuun asti ja jos se kaahottaa ja karkaa niin pysäytät sen seinään ja pistät peruuttamaan niin kauan, että se tehtävä maistuu."

Kaffepaussi

18:15 Kouluratsastusta (ryhmän mukaan) yksityistunti
- TÄYNNÄ
1. Emily - Molly

Edessäni asteli ruunikko Pohojisruotsinhevonen, joka näytti mielestäni erittäin tyypilliseltä ratsastuskouluhevoselta. Selässä keikkuva tyttö ei voinut olla älyttömän vanha, mutta hänen katseensa oli melkoisen päättäväinen. Hyvä.
"Otetaan temmonvaihteluja askellajin sisällä. Se ruunikko näyttää liimaantuneen maneesiin kiinni, liikuta sitä!" Komentelin.
Muutaman kerran jouduin itse liikahtamaan suuremmin kohti tamman takaosaa, mutta saatiinhan sitä liikettä esiin siitäkin hevosesta.
"Tätä minä tarkoitan, siirrä laukkaan, seuraavaksi saat opetella ratsastamaan täydellisen laukkavoltin."

19.15 Ratsutus 30 min - TÄYNNÄ
1. Hauska
2. Miska

Kolmas ratsutettava oli Hauska. Tamman pohjatiedot vahvistivat käsityksiäni Suomenhevosista, hieman jyrä, etupainoinen ja kuuro ohjas- ja pohjeavuille. Oikeastaan Hauskan omistaja ei moittinut tammaa kuuroksi, mutta sitäkai ne valitettavan useat olivat. Olin erityisen tyytyväinen tamman nivelkuolaimeen. Vahvalle kuolaimelle tarvittaisiin yhtä vahva jalka pariksi ja suuri osa meni juurikin tässä metsään hevostensa kanssa, kuusisataakiloinen voittaisi vetokilpailun koska vain.
Aloitimme perinteisellä pohkeenväistölllä ja keskityimme siihen, että Hauska väisti rehellisesti. Muutamaan otteeseen tamma kieltäytyi väistämästä pohjetta, jolloin pysäytin tamman, peruutin ja tämän jälkeen väistätin askel kerrallaan. Pari kertaa jouduttuani pysäyttämään jukuripään kokonaan, alkoi tammaltakin löytyä mielenkiintoa liikkumiseen. Eteneminen oli luonnollisesti helpompaa kuin peruuttaminen.
Siirryimme tekemään ravi-laukka-ravi siirtymisiä kahdeksikolla. Tamma päätti lähteä jyräämään läpi ulkoavuista, jolloin jouduin muistuttamaan olemassaolostani napakasti. Muutaman hienon kahdeksikon jälkeen jatkoin uralla suoraan. Käänsin tamman voltillle ja jatkoin sulkutaivutukseen asettamalla ja taivuttamalla rautiasta. Tamma oli kevyehkö ja jopa ihan mukava ratsastettava.
"Kuulehan junttura, näin sun pitäis liikkua normaalistikin", naurahdin ja annoin tamman venyttää itseään.

Päivän viimeinen ratsutettava oli kimo Orlovinravuri Miska. Se oli ruuna, 6-vuotias ja hieman säpsy. Ruuna vaikutti todella hämmentyneeltä koko maneesista ja tilanteesta ylipäätään, joten pyysin vaaleahiuksista Ohtoa jäämään taluttelemaan aiemmin ratsutuksessa ollutta Hauskaa maneesiin. Ne olivat kuulema hyviäkin kavereita, joten ehkäpä hieman ressukkaa ex-ravuria ei ollut syytä kiusata yhtään enempää.
Ruuna oli lämmitelty valmiiksi, joten saatoin aloittaa työskentelyn suoraan. Raviin siirtyessään se kaahotti melkoista haipakkaa, joten siirryin suurille ympyröille ja keskityin pitämään menon tasaisena ja turvallisena molemmille. Ruuna oli jokseenkin tasapainottoman oloinen vielä, joten pyrin ainoastaan rentouteen ja suoruuteen, vaikka meno melko kaahailulta saattoikin vaikuttaa. Miska mitä ilmeisimmin pelkäsi jatkuvasti jäävänsä yksin, niin huolellisesti se Hauskan läsnäoloa varmisteli.
Siirryin piakkoin laukannostoharjoituksiin. Laukka nousi kavaletin päältä kuin itsekseen, muttei pyörinyt vielä voimakkaana ja rullannut omalla painollaan. Laukkatyöskentelyssä pääpainona oli askellajin pysyminen laukassa ja vakaa pyrkimys olla kaatumatta äärettömän paljon sisälle kulmissa. Pidimme työskentelyn suhteellisen lyhyenä, ruuna oli hyvässä lihaskunnossa, mutta ratsuna vielä ihan lapsenkengissä. Taputin kimoa kaulalla.
"Kyllä susta tulee vielä hyvä ratsu", kehuin ruunaa.

20.15 Yksityistunti - TÄYNNÄ
1. Jesse - Hurmos

"Aloitetaan ratsastamalla pääty-ympyrän keskihalkaisijalla etuosakäännös", ohjeistin. "Siitäpä vain, voi aloittaa. Onkin hyvä, että olet itseksesi niin voin keskittyä vain sun suoritukseen."
"Hirvelläkö sinä ratsastat? Päätä alas, johtava ohjasote ympyrällä ja puolipidätteitä. Hevonen kantaa itsensä, et sinä sitä jaksa kantaa. Pohjetta lisää jos se on yhtään hidas. Pohkeen ympäri. Jatka vaan ja ota lisättyä lävistäjällä, mhmh! Melko hyvä."
Minä, Sebastian Laurent kehuin ratsukkoa. Vieläpä Suomenhevosella ratsastavaa poikaa, jo oli aikoihin eletty. Mutta toisaalta, mä en ollut tainnut koskaan nähdä Suomenhevosella nuin hienoa lisättyä ravia.
Ulkoasu © M Layouts
Tekstit © VRL-12410