virtuaalihevonen/a sim-game horse
Ulkoasu © M Layouts
Kuvat © 1. & 2. Merru
3. & 4. Riri VRL-14627


Yhteys: tinsuliina@gmail.com
ei meriittejä

Nimi, kutsumanimi Hämärävoitto, "Voitto"
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Säkäkorkeus, väri 160cm, punarautias (ee/aa), kj ksk, pt
Syntymäaika, maa 17.03.2018, 4-vuotta
Rekisterinumero VH18-018-2026, #PKK
Kasvattaja Riri, Lehtovaaran Ratsutila (VRL-14627)
Omistaja, kotitalli Lea Pihlaja (VRL-12410), Lehtovaaran Ratsutila
Koulutustavoite re: 120cm, ko: HeA, ke: CIC1

Voitto syntyi Lehtovaaran ratsutilalle keväällä 2018. Orin kanssa oli ehditty touhuilla runsaasti ja ratsukoulutus oli hienosti käynnissä. Punarautias oli ehtinyt kääntyä nelivuotiaaksi ennen kuin Kolarin terveyskeskuksessa lääkärinä työskentelevä Lea pamahti Lehtovaaraan, ihan vain katellakseen hevosia. Tuotapikaa punapää oli kuitenkin allerkirjoittanut hassunhauskan paperin, joka teki hänestä Suomenhevosorin omistajan ja vuokrasopimuksen karsinapaikasta.

Varsaluonne

Voitto on varsasta asti ollut aina utelias ja jääräpäinen, rajoja rohkeasti kokeileva nuori ori. Se on sangen fiksu ja kaipaa paljon aktiviteettia viihtyäkseen. Voitto on nopea oppimaan, vaikka tuppaakin mielellään esittämään tyhmää käsittelijänsä hermoja koetellakseen. Orille joutuu tekemään heti useampaan otteeseen selväksi, kuka on johtaja ja kenellä on ohjat käsissä: jos tässä epäonnistuu, on peli valitettavasti menetetty. Ratsastaessa Voitto on reipas ja rehellinen, sekä saattaa innostua melko helposti. Se on itselleen ankara ja kunnianhimoinen, joten epäonnistuessaan se voi hermostua itselleen. Koppiin Voitto on vähän hankalampi saada ja sen kanssa saakin keskustella sisään menemisestä välillä kauankin. Varsaluonne © Riri VRL-14627

Hoito-ohjeet

Ruokinta:
Heinää n 8 kg päivän aikana, muut rehut aamulla, päivällä ja illalla. Karsinassa oltava suolakivi jatkuvasti saatavilla.
Kuureina 1-2 kertaa kuussa: 1 valkosipuli kuorineen (kynnet eroteltuna) viikon ajan.

Aamulla: 0,5l basic mixiä, 1-2 porkkanaa pilkottuna, 0,5dl kuivattuja ruusunmarjoja.
Päivällä: 1l basic mixiä
Illalla: Itse tehty mysliannos (n.60g mysli mixiä (n. 0,5dl), 0,5dl kuivattuja mansikan ja vadelmanlehtiä, 0,5dl chiansiemeniä, 1 rkl kuivattua nokkosta, kuivattua ananasta, kuivattuja rusinoita, omenaa pilkottuna ja siemenkodat poistettuna), 0,5dl minerals, vitamiinitiiviste 5ml (puoli mittaa), kuivattua ruisleipää muutama siivu.

Kaikki ruoat turvotetaan etukäteen.
Rehut ostettu Virtuaalisesta rehukaupasta ja Equestrian PRO:sta.

Hoito-ohjeet:
Ajanvietteeksi tarhaan kuusen- ja männynhavuja tai lehtipuiden oksia ja runkoja kaluttavaksi. Myös hevospallon voi antaa virikkeeksi tarhaan, mikäli oksia ei saatavilla.

Loimitus- & varusteohjeet löytyvät varustekaapista.

Jälkeläiset

Voitto on tarjolla ulkopuoliseen jalostukseen kahden varsan verran.
00.00.0000 rotu-t/o. Varsa e. Emä om. omistaja
00.00.0000 rotu-t/o. Varsa e. Emä om. omistaja

Sukutaulu

Isälinja: Hämärämies (1)
i. Hämärämies, VH17-018-0910, PKK2255
164cm vrt
KRJ 40sij, ERJ 25sij.
HeA, 70cm
ii. Hämärä Hämäys iii. Härmästys
iie. Kuningas Midas
ie. Meena iei. Tieto-Merlin
iee. Vieriväänä
e. Tarun Huippu, VH17-018-1976
162cm rt
ei meriittejä
HeA 120cm
ei. Onnenpekka eii. Kottarainen
eie. Vehreä Kaisla
ee. Tarun Onnetar eei. Onnenpekka
eee. Suuretar
Emälinja: Tarun Huippu (1)

Sukuselvitys

ii. Hämärä Hämäys, tutummin Hämsy on 160cm korkea komea suomenhevosori, joka on menestyksekkäästi kilpaillut niin esteitä, kuin kouluakin. Hämsy edustaa raskasrakenteisempaa suomenhevosmallia, mutta raskaammasta rakenteestaan huolimatta se hyppää hieman matalampia esteratoja oikein näppärästi. Luonteeltaan tämä punarautias ori on oikein lempeä ihmisiä kohtaan, mutta hevosseurassa alkaa helposti pomottamaan.
iii. Härmästys oli 165cm korkea suurikokoinen ori, joka varmasti herätti huomiota. Muhkeasta rakenteestaan huolimatta ori oli todella kevyt ja herkkä ratsu, joka osasi vaativammatkin koulukiemurat. Luonteeltaan Härmästys oli hieman orimainen ja oman arvonsa tunteva, mutta kokeneen käsittelijän kanssa oikein toimiva tapaus, kunhan orin oppi tuntemaan. Härmä päästettiin vihreämmille niityille 21 vuoden iässä pitkään jatkuneiden jalkaongelmien vuoksi.
iie. Kuningas Midas on tamma, jonka nimi herättää takuulla kysymyksiä. Tamman kasvattaja on hieman viinaanmenevä mies, jolla oli Miidan syntymän aikoihin kunnon putki menossa. Odotettiin orivarsaa, jolle oli jo nimikin valmiina: Kuningas Midas, mutta kun sieltä tulikin tamma, ei kasvattaja sitä tajunnut ja siispä tamma sai orin nimen. Siinä vaiheessa kun mies tajusi, että varsa onkin tamma, ei hän jaksanut enää nimeä vaihtaa, vaan myi varsan muualle, koska ei hänellä ollut tarvetta tammalle. Miida on hurmaava tamma, jossa kuitenkin on havaittavissa joitain orimaisia piirteitä!

ie. Meena oli todella menestynyt kenttäratsu, jonka kilpaura katkesi kuitenkin jo kymmenen vuotiaana sen loukattua jalkansa maastoesteillä. Tamman jalka ei kestänyt enää ratsastuskäyttöä, mutta hyvärakenteinen ja kapasiteetikas tamma siirtyi jalostuskäyttöön ja jättikin jälkeensä monia upeita varsoja. Lopulta viidennen varsan jälkeen tamma siirti täysin eläkkeelle ja saikin viettää rauhallista elämää vanhemman rouvan pihalla shetlanninponin kanssa asustaen.
iei. Tieto-Merlin on todella menestynyt ori, joka on kilpaillut nuoruudessaan pari vuotta raveissa, mutta siirtyi sitten ratsuksi, koska ei juossut tarpeeksi lujaa. Ori oppi todella nopeasti ja siitä tuli ihan huippu estehevonen, joka hyppää ylitse mistä vain aina yhtä ilmavasti. Esteiden lisäksi ori on startannut pari kertaa kouluradoilla, mutta sieltä ei ole menestystä tullut. Nykyään Merlin viettää rentoa elämää nuoren naisen ensihevosena.
iee. Vieriväänä, tutummin Virve oli taitava kouluratsu, joka menestyi kouluratojen sisällä aina vaativa B tasolle saakka. Tamma oli luonteeltaan hieman yrmy ja ehdottomasti yhden ihmisen hevonen, mutta kun selkään laittaa oikean kuskin, Virve suorastaan tanssii. Virve on periyttänyt jälkeläisilleen suuria ja kepeitä liikkeitä, sekä hyvää kokoamiskykyä. Virve jouduttiin lopettamaan 19 vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena.
Isän sukuselvityksen kirjoittanut © Sussu VRL-12636

Palkinnot

Tavoitteet

KEV, EV, SV, KRJL, ERJL, KERJ, YLA, SLA

Näyttelymenestys

Näyttelyt
PKK
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
Muut
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00

Ratsastuskilpailut

Vain sijoitukset merkitty.
Kouluratsastus
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
Esteratsastus
15.12.2018 - Jukola - Sisu Battle I 100cm - 3/62
14.02.2019 - Adina - 110cm - 1/17
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
Kenttäratsastus
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
Muut lajit
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
Voiton päiväkirja

07.02.2019 - Iltatalli

Voiton kanssa meni ihan äärettömän mukavasti. Se oli fiksu ja hieno oripoika, eikä sen käytöstä tarvinut koskaan sensuuremmin murehtia. Lea ratsasti työskenteli Voiton kanssa neljästi viikossa ja muina päivinä vietti orin kanssa aikaa tallitöiden ja tutustelun ohella. Tekemistähän se tarvi äärettömästi, mutta Lealla oli aikaa puuhastella punertavan orin kanssa. Vuokko ja Markus alkoivat olla tuttu näky Lehtovaaran käytävillä ja lapset osasivat onneksi olla useimmiten kiltisti. Vuokko oli korviaan myöten rakastunut Ringoon ja Markus oli löytänyt lempparinsa Muskasta.

Lea pakkasi jälleen kerran tavarat autoonsa, jonka jälkeen haki sisällä odottaneet lapset mukaansa.
-Äiti mie haluan ratsastamaan, sie lupasit, että mie saan ku oon isompi ja nyt mie oon jo näääin iso, Markus kärtti ja venytti itsensä pitkäksi venyttäen käsiään päänsä päälle.
-No niinhän mie lupasin. Pittää jutella Ririn kanssa jos joskus menisitte vaikka talutustunnille. Tai jos vaikka sais ponia lainaan heiltä, voinhan mie teitä itekki taluttaa, Lea vastasi takapenkkiläiselle ja jatkoi tien tuijottamista.

Lehtovaarassa Lea kävi tervehtimässä lumituiskussa ilakoivaa Voittoa. Punertava varsa spurttaili tarhassaan, mutta tuli tarhalle kuullessaan lasten ja Lean äänet. Ori hörisi ja tunki päätään kohti Markusta ja Vuokkoa. Se tiesi saavansa lapsilta aina jotain hyvää, eikä joutunut pettymään tälläkään kertaa. Vuokko antoi orille palan porkkanaa ja kikatti orin partakarvojen kutittaessa kättään. Lea meni puhdistamaan orin karsinaa Vuokon järjestellessä orin harjoja ja Markuksen leikkiessä pikkuruisella Ryhmä Hau-figuurilla.

Tallityöt tehtyään kolmikko suuntasi hakemaan orivarsan sisälle. Tallissa hevonen kuorittiin lumisesta loimestaan ja ori sai perusteellisen harjauksen ennen kuin se päästettiin karsinaansa rouskuttelemaan iltaheiniään.
-Ei, ei Oitto! Vuokko sanoi oria kevyesti otsaan taputtaen.
- Heippa, Markus sanoi ja taputti punertavaa kaulalle.
Lea tyytyi hymyilemään ja siirtyi lapsineen takaisin autolleen. Kuinka paljon iloa ja onnea saattoikaan Suomenhevonen tuoda koko perheelle....

21.01.2019 - Ensimmäinen ratsastus

Kotona oli ollut lievästi sanottuna kireä tunnelma sen jälkeen kun perheemme kasvoi yhdellä nelijalkaisella. Heti asiasta kuultuaan Joonas oli tuhissut ja painellut ulos korjaamaan moottorikelkkaansa ja ulkohommissa mies oli melko tiiviisti pysytellytkin viimeisen viikon ajan. Sunnuntaiaamuna päätin olla ihana ja mukava, aamupäivällä ulkoilimme lasten kanssa ja leivoimme pullaa, emmekä herättäneet Joonasta ennen lounasaikaa. Mörrimöykyltä näyttävän miehen kömpiessä makuuhuoneesta hänen suunsa käväisi ensimmäistä kertaa hymyssä sitten Voiton oston.
-Ikkä, ikkä! Vuokko kiljui ja ryntäsi isänsä jalkoihin.
-Huomenta muru, Joonas vastasi jäyhysti napaten tytön syliin ja pörrötti Markuksen hiuksia. -Ja huomenta Lea.
-Vai huomenta vielä, jo son päivä tähän aikhan! Lea sanoi virnistäen vinosti ja jatkoi ruoan tarjoilua pöytään.
Perheen syötyä Lea siivosi Markuksen ja Joonaksen avustuksella keittiön ja alkoi laittamaan tallikamppeitaan kasaan.
-Mie meinasin lähteä käymään tallilla, nainen kertoi.
-Jo se vain passaa, met lähemmä kans, eikö vain läpit? Joonas sanoi innosta hihkuville lapsille.
Lea kohotti kulmiaan hymyillen ja jatkoi tallikamojensa pakkaamista.

Lehtovaaraan saavuttuaan Lea päästi takanaan istuvan Vuokon turvaistuimesta ja pian koko perhe lähti kohti Voiton tarhaa.
-Elkää menkö sitte liian lähelle, eikä saa juossa, ettei ne säikähä! Lea huudahti ja piti lapset lähellään ja katsoi sitten miestään. -Kiitos ko et ole ennään vihanen, en mie vain voinu vastustaa Voittoa, ootappa ko näet sen.
-Enkait mie, tai onhan sitä rahhaa siihen ko sie olet kans töissä niin mitäpä mie yhestä hevosesta, Joonas sanoi.
Lealla olisi ollut muutama valittu sana sanottavanaan siitä, kuinka mies oli mököttänyt juuri viikon Voiton vuoksi, mutta nainen tyytyi nielaisemaan huvittuneisuutensa. Nelikko käveli Voiton tarhalle.
-Heippa Voitto, tule! Lea huudahti ja liinaharjainen ori siirtyi liikkeeseen saapumatta portille kuitenkaan.
-Onhan se vain tietenki, tuon ko sais kärryn etteen niin mahtaispa saaha mukavasti hommia tehtyjä silleen perinteisesti, Joonas tuumi pohtivasti.
-Ihhahhaa, ihhahhaa! Vuokko lauleskeli.
-Emmietiiä onko sitä opetettu ees ajolle, kyllä sen on ratsuna ihan hyvä, Lea sanoi.

Pian Joonas pakkasi lapset mukaansa ja Lea pääsi viemään Voiton sisälle. Orilla oli virtaa ja Lea saikin pidätellä sitä tosissaan, vaikka liinaharjalla olikin ketju suussa.
-Moi Marie! Lea sai huudahdettua vastaantulevalle brunetelle kiitäessään sisään.
Riri oli lupautunut kaveriksi ensimmäiselle ratsastuskerralle Voiton kanssa. Aikaisemmin Lea oli juoksuttanut oria, roikkunut sen selän päällä ja varannut painoa, eikä ori ollut moksiskaan. Sillä tuntui vain olevan hirveä tarve touhuta ja päästä ylipäätään etenemään. Lea harjaili orin ja puki sille täyskorkeat vaaleansiniset hivutussuojat jokaiseen jalkaan ja kääräisi neopreeniputsit suojaamaan kaviot.
-Mie en tosiaan halua, että sie rikot itteäs, vaikka kävis mitä, Lea mumisi orille.
Lopulta Voitto sai meksikolaissuitset päähänsä ja sinisellä huovalla varustetun estesatulan selkäänsä. Suitsista oli poistettu ohjat ihan tietoisesti ja Lea laittoikin liinan kiinni suitsiin.
-Tämä tästä renkaasta läpi, niskan yli ja toiseen renkaaseen, nuin, hieno poika, Lea kehui.
Lea talutti liinassa riekkuvan Voiton maneesiin ja lämmitteli oria käynnissä taluttamalla sitä ympäri maneesia. Alkulämmittelyn jälkeen Lea napsautti sivuohjat löysälle kiinni ja siirsi orin suurelle ympyrälle.

-Moi, tarvitteko te apua? Riri kysyi iloisesti hymyillen.
-Joo mielellään, Lea vastasi.
Lea ohensi juoksutusliinan ja raipan Rirille ja naiset taluttivat Voiton penkin viereen. Lea painoi kypärän päähänsä ja nousi tuolille seisomaan.
-Hieno oot Voitto, Lea jutusteli orille silittäessään sitä tuolilta ja sitten varovasti laskiessaan painoa sen selälle.
-Kyytiin vain, Riri virnisti ja rapsutteli Voittoa.
Lea pääsi Voiton selkään, eikä punapään jännityksestä huolimatta mitään senkummempaa tapahtunut. Voitto otti asian lungisti ja lähti askeltamaan eteenpäin Ririn vieressä.
-Siis juuriko olet nuin fiksu? Lea kyseli ylpeyttä äänessään.
Riri talutti Voittoa muutaman ympyrän suuntaansa ja Lea jalkautui orin selästä.
-Siis Voitto on maailman hienoin! Lea huudahti Rirille, joka nyökkäsi ja taputti Voittoa ylpeästi.


13.-14.01.2019 Yksi suuri hupsis.

-Kuule Joonas ko mie olen vähän miettiny.. Mie tarvisin jotaki ommaaki tähän elämään, Lea aloitti ja katsoi uhmakkaasti avomiestään silmiin.
Joonas kallisti päätään ja siristi ruskeita silmiään. Sitten mies hymähti ja hörppäsi pitkän kulauksen maitoa.
-No onhan sulla sinun työt ja sitte Vuokko ja Markus, mitä sie muka vielä tarttet? Vieläkö sie lissää läppejä tähän haluat? Joonas kysyi ihmetellen.
Kolmivuotias Vuokko yritti epätoivoisesti pukea sukkahousuja jalkaansa, jotta pääsisi viimeinkin ulkoilemaan. Sukkahousujen raidat menivät ryppyyn ja tyttö parahti itkuun. Pellavapäinen poika kiiruhti auttamaan pikkusisarustaan ja käski Vuokon tulla eteiseen kiskomaan haalaria päälle. Aikuisia ei kannattaisi häiritä jos he puhuivat tuohon sävyyn.
-Viittiksie Markus kattoa Vuokkoa aivan hetken ko mie puhun tuon teän isän kanssa? Lea kysyi ja jatkoi Joonaksen katsomista.
Markus myöntyi ja Lea nousi siivoamaan ruokia pöydästä. Käristys pitäisi saada pikaisesti kylmään, jottei se pilaantuisi.
-Ei, en mie halua lissää ennään, en ainakhan vielä, Lea sanoi kääntäen katseensa lapsista takaisin Joonakseen. -Mie haluan ottaa hevosen tai kaks tuohon pihhaan, niinkö meilä oli sillon ennen lapsiaki.
-No et tasan muuten ota, niissä oli aivan hirveä työmaa ja sie olit aina töissä, etten mie päässy etes sinne Ivalon vesirosseille, Joonas sanoi kauhuissaan. -Tuossa on lähellä joku talli, mikset sie käy siellä vaikka. En mie kyllä tänne ennään halua mittään sontajooseppeja.
Lea tuhahti ja paineli kiskomaan ulkovaatteita päällensä. Ehkä ne hevoset omassa pihassa eivät olleet juuri tällä hetkellä se paras ratkaisu kun kotona oli kolmivuotias ja viisivuotias, eikä oma työkään ollut keveimmästä päästä. Lea sipaisi punaiset hiuksensa pipon alle piiloon ja nykäisi vetoketjun kiinni. Hän lähtisi hakemaan postin lasten kanssa ja sitten hän tutustuisi siihen mysteeritalliin.

Seuraavana päivänä Lea starttasi Volvonsa ja kaarsi työpäivän päätteeksi Lehtovaaraan. Oli parempi ajella suoraan tallille ja antaa Joonaksen kerrankin hakea lapset tarhasta, jospa se joskus ymmärtäisi, ettei äitinä olo ollut mitenkään kevyttä hommaa. Lehtovaara oli parinkymmenen kilometrin päästä Lean kotoa eli näin Kolarilaisittain talli oli ihan nurkantakana. Parkkeerattuaan citymaasturinsa parkkipaikalle, Lea asteli hämärtyvässä illassa kohti tallia. Huumaava hevosentuoksu tavoitti punapään välittömästi ja hän huokaisi onnellisena. Toinen punapää asteli Leaa vastaan leveästi hymyillen.
-Hei, me ei ollakaan tavattu? Tuntematon punapää kysäisi ystävällisesti. -Riri, tallin omistaja.
-No eipä olla taiettu, mie olen Pihlajan Lea, aivan tuosta läheltä, Lea kertoi. -Mie tulin haistelemaan hevosentuoksua ko mie en ole niin pitkään aikaan kerenny käyä, pikkuset lapset vielä, tiäthän sie.
Riri nyökkäsi, vaikkei Lea ollutkaan lainkaan varma tiesikö Riri oikeasti mitään lapsiperhe-elämästä.
-Tervetuloa vain, oliko sulla tarkoitus siis tulla ihan tunnille vai tulitko katsomaan vain? Riri kysäisi.
-Mie tulin oikeastaan vain kattelemaan, mutta nyt ko mie olen täällä, niin kieltämättä ikävähän se ois hevosten pariin ihan kunnollaki. Mulla oli muutama Suokki ennen lapsia ylläpidossa, ihan omassa pihassa vain, semmosta puskailua, Lea hymähti. -Mutta Suokeista mie tykkään ihan kauhian kovasti!
Riri nyökkäsi ja lupasi esitellä tallia. Lea seurasi ystävällisyydestä kiitollisena ja kaksi punapäätä jutusteli hevosistaan minkä ehti.

-Täällä meillä on sitte meidän nelivuotias Voitto, meidän omia kasvatteja ihan, Riri paljasti ylpeyttä äänessään. -Se on kyllä vain myynnissä, melko nuori ja vilkeri, ettei siitä ihan ratsastuskouluun taida olla.
Tarhassa minua tuijotti maailman upein punertava, liinaharjainen Suomenhevosori. Se oli tulossa tervehtimään aidalle, kunnes vinkaisi kimeästi ja päästeli pukkilaukkaa kauemmas, vain tullakseen liitoravia takaisinpäin. Riri naurahti orille ja silitti sitä otsasta.
-Mutta hei, oletpa sie tosi komea, Lea supatti orille, jonka samettinen turpa kutitteli naisen kättä.
Lea kirosi itseään, ettei ollut ottanut mitään hyvää mukaan, äkkiä kaikki tällaiset unohtuivat. Kierroksen jatkuessa hetken hiljaisuuden vallitessa Lea päätti rikkoa hiljaisuuden.
-Miten sie raskit luopua tuommosesta nallukasta? Mie en kyllä ikinä pystyis, Lea naurahti. -Mutta mie nyt olenki semmonen, että kiinnyn kaikkeen, enkä raski luopua edes minun vanhasta, rikkinäisestä pehmotiikeristä.
-Oman ihmisen Voitto selkeästi tarvii, ei ole sitä kohtaan reilua, ettei sille ole aikaa niin paljon kun se tarvis. Vaikka haikein mielinhän sitä ollaan kauppaamassa, ei siitä luopuis varmasti kukaan, Riri sanoi ja sitten virnisti. -Osta pois vain.
-En mie ole käyny etes hevosenselässä pariin vuoteen! Mutta juuriko.. No en mie tiiä, mie vain pílaisin sen, Lea puuskahti lopulta.
-Jäisit tänne sen kanssa, löytyis apuakin orin kouluttamiseen, Riri sanoi.

Ja niin Lea asteli takaisin valkoiselle autolleen. Hän oli ostanut nelivuotiaan orin puolivahingossa, vaikka oli lähtenyt vain käymään katsomassa hevosia. Joonas niiiin nirhaisi minut, Lea ajatteli ja virnisti painaessaan auton käyntiin napista. Viimein hänen lapsuudenhaaveensa oli toteutunut, hän oli Lea Pihlaja, hevosenomistaja, äiti, avovaimo ja kaupanpäälle terveyskeskuslääkäri. Kai sitä olisi elämässään voinut menestyä huonomminkin. Joonas ei silti taitaisi tykätä kovin hyvää, punapää ajatteli.